keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Mimmone mää sit ole !!

No tämmöne. Anskun blogissa taannoin ollut haaste kuvin kertoa millainen on, onkin ollut todellinen haaste. Kuvien latominen tähän blogiin olikin haastavampaa kuin luulin, joten kertomusta tulee nyt sitten paloissa elikkäs osissa vähän sen fiiliksen mukaan, mitä haluan milloinkin sanoa.

Huomasinkin olevani melkoinen tilkkutäkki eri asioita, eikä kaikista asioista löytynyt linkistä edes kuvaa kertomaan jostain pimeästä sairaasta puolestani, joten on pakko säveltää ja soveltaa.

Ensinnäkin ,en tiedä omistanko tällaista ( Messinen vois olla siitä termistä toista mieltä). mutta ihan kahjo olen näihin;


Lisäksi olen ihan kahjo myös näihin;

Lohikäärmeet ovat suuri rakkauteni ja niistä ihanin ilman muuta tämä veikkonen. Niin hellyyttävä siis.
                              






                            
Olkoon nyt nämä paljastukset tällä kertaa. Koska kuvia ei ollut tarpeeksi, haluan vielä paljastaa tämän itämaisen filosofian rakkauteni. Budhismi, tao ja zen ovet minulle mieluisia ajatussuuntia ja siksi taidan pitää myös puutarhan hoidosta. Kevät on siis ihanaa aikaa väreineen ja kasvun ihmeineen. Kädet kyynärpäitä myöten mullassa möyriminen keväisin onkin ihan lempipuuhaa. Olen siis isäni tytär aikamoisesti. Äitiini olen tullut kirjoittamisessa ja kirjojen rakastamisessa. Epäilemättä myös äitini puolelta on peruja tuo maalaaminen
Runojen lausunta, joka kyllä loppui jo vuosikymmeniä sitten, on sitten taas isäni puolelta tulevaa osiota. Isoisäni oli innokas harrastajateatterissa esiintyjä. Muutamia valokuviakin niistä ajoista on jäljellä.
Että tämmöstä.


Messinen voi toistaiseksi ihan ok. Saa nähdä miten aikaisin nyt sitten siitepölyt rantautuvat tänä keväänä. Ensi kesänä on muutakin tiedossa kuin koplan kokoontuminen taas yhteen putkiremontin ajaksi. Tulossa on ties miten nopeasti uudet naapurit. Siinä on aina uusi jännityksensä, kun vanhat tutut ihmiset lähtevät. Miten uudet suhtautuvat koiriin, miten meihin, ovatko meluisaa porukkaa vai niin hiljaisia ettei meiltäkään saisi kuulua mitään????? Nähtäväksi jää. Harmillista silti, sillä nykyiset ovat olleet ihan mukavia ja mutkattomia ihmisiä, jotka eivät turhista ole hötkyilleet. Toivokaamme parasta.

Kevättä ootellessa palaillaan, kun taas on asiaa. Ai niin, sen verran asiaa kummikoirasta. Negruta ja vanha Bobita olivat saaneet itselleen talvitakit pakkasta torjumaan. Aivan ihanat naiset täällä olivat ommelleet takkeja Romaniaan koirille. Hyvyys siis elää ja kukoistaa. Myös laiha ja nälkiintynyt Aureliana on kuin toinen koira. Painoa on tullut lisää ja nyt hän on iloisen ja tyytyväisen näköinen koira, terveen oloinen ja kaunis. Hänestä joku saisi todella kauniin ja oivallisen koiran itselleen. Aurelianassa on selkeästi saksanseisojaa aika paljon. Metsästyskoira siis, jos joku sellaisen haluaisi.
Tuli mukava fiilis kun kuvan näin. Tuntui, että itsekin on saanut ujotain pienellä avustuksella aikaan. Romaniassa keskipalkka voi olla jotain 200 € luokkaa, joten 20 € on paljon avustuksena vaikka se ei sitä omassa kukkarossa ole. Vähällä avustuksella saa siis paljon aikaan.

Voikaa hyvin ja puss och kram kaikille sekä myös ihanille rekuillenne. Ja kaikille rekuille.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kopla kahtia

Kopla jakaantui kahtia viime viikonlopulla. Autoon pakattiin pari epäilevän innostunutta parsonia,tavaraa yllin kyllin ja nokka kohti pääkaupunkia. Alkutaival oli taas sitä samaa melskaamista ja hökinää, kunnes sitten rauha tuli maahan, tajusivat, että ollaankin menossa kauemmas. 
Koirat kotiutuivat heti, kuin eivät olisi pois olleetkaan. Pienen takapakin kokivat ehkä siinä, että samat säännöt , jotka oli otettu käyttöön mummilassa pätivät myös nyt kotona.
Viikonloppu hurahti ja paluu arkeen tuli eteen meillekin. Täytyy kyllä sanoa, että hiljaiselta tuntui taas aluksi. Oma äänikin kuulosti liian kovalta, senverran taustahälinää tulee enempi kolmesta karvanopasta. 
Essi on ollut tyytyväinen oloonsa myös nyt ollessaan ns. kuningatar huushollissaan. Ei kiistaa leluista, ei kiistaa ruuasta eikä äippää tarvii jakaa. Mikäs parempaa.

Onni ja Essi ottivat tosiaan yhteen ruuan päältä. Laitoin ilmeisesti liian hitaasti sapuskaa vatiin ja nämä kaksi norkoojaa menettivät hermonsa toisiinsa. Ja niin siinä sitten pistettiin pystyyn nokkapokka, jossa valtaisaa ärinää oli enemmän kuin puremista. 
Kumpikin pistettiin omaan oloonsa häpeämään ja sen jälkeen keittiöön ei ollut mitään asiaa ennen kuin kutsusta. Samalla erotettiin ruokapisteet, essi syö yksin ja Onni ja Tiuku yhdessä. otin tavakseni laittaa ruoka-annoksen aina valmiiksi jääkaappiin. Ei tarvinnut muuta kuin lämmittää ja jakaa kuppeihin. Alkukankeuden jälkeen ruokailu alkoi sujua ja koirat tottuivat uusiin sääntöihin. 
Minkäänlaista kerjäämistä ei ole huushollissa suvaittu sen jälkeen, eikä suvaita vastakaan. Kuri on siinä mielessä kovempi ja se on myös pidettävä, sillä kesällä on tiedossa pitkä vierailu, kun putkiremontti tyttären huushollissa alkaa ja koirat tulevat evakkoon meille. Onneksi on kesäaika ja piha paremmassa käytössä koirillakin. Aitaa on vahvistettava Suhosten takia, sillä yhtään siilitapausta en halua pihalle. Kevään tullessa siis aitaa vahvistetaan. 



Sisäoveen on ilmestynyt tämä kyltti. Tiedoksi varkaille. Vaikka ei meille kukaan salaa pääse, sillä oma kultakurkkumme pitää sellaisen kapelin kaikille kolahduksille ja portin avaamiselle. Myös joskus lehdenjakajalle. Olemme siis myös naapuruston suosikkeja. Kaikkihan haluavat olla hereillä kahden aikaan yöllä. Eikö ??

Meillä kävi myös tosi mieluisia vieraita. Alex Marin Romaniasta, kummikoirani hoitaja, eläinsuojelija., Adinan apuri. Hän tuli Koirakamuille jeesiä yhdistyksen Mervin kanssa. Yhtä ihania ihmisiä livenä kuin facebookissakin. Tuli jotenkin niin todelliseksi kummikoirani ja se työ mitä koirien hyväksi tehdään. Tuli äärettömän hyvä mieli. Nämä ihmiset ovat todella hyvällä asialla ja niin pyyteettömiä työssään. Näin voi elämä heittää eteeni uusia tuttuja, jotka tulevat ystäviksi.  ihanaa ja elähdyttävää. Kunhan tulee kesä, toivottavasti tulevat uudestaan, niin voin esitellä kotikaupunkini kauneimmat ja parhaimmat puolet.

semmoisia tällä kertaa. Annamarilla oli blogissaan jälleen hauska "haaste". Tartun siihen vähän paremmalla ajalla.

Voikaa hyvin, odotellaan kevättä .
Puss och kram. Palaillaan.


tiistai 1. tammikuuta 2013

HYVÄÄ VUOTTA 2013 !!

Heipsuvei ja hyvät tuulet vuodelle 2013. Työelämän puolella vuosi alkaa vasta huomenna, joten tänään on aika päivitellä blogia.
Eilinen pauke oli taas melkoinen ja olinpa kiitollinen hyvähermoisista koirista perheessä. Haukkukonserttia pitivät välillä, mutta kentällä ollutta isoa ilotulitusta (paikalliset liikkeet ja huoltoyhtiö järjestävät joka uosi) katsoivat melkeinpä hartaina istuen sohvan selkänojalla. Essiä ei niin hirveästi kiinnostanut, hän oli sitä mieltä, että nähty on jo viime vuonna.

video



Onni toivottaa tässä videossa hyviä jatkoja tälle vuodelle.


Videossa näkyy myös tytöt uusine leuineen. Essi sai Lassi-pässin, Tiuku Taavi-Oskari Murmelin joka ujosti välillä piiloutuu pallon sisään ja Onni sinisen valaan, jolta katosi hetkessä toinen puoli pyrstöstä. Sanomattakin on selvää, että kaikkia leluja on korjattu jo sataan kertaan, sillä mikään, paitsi Ikean lasten lelut, ei näiden jyrsijöiden kyydissä kestä.

Essi ja Lassi-pässi


                     Taistelua valaasta ja Taavi-Oskari on piilossa pallon sisällä    siinä välissä.

                                    
                                    Valas palasi isäntänsä luo.
         
Tämmöistä siis täällä. Tytär huitelee vielä Lontoossa ja palaa keskiviikkoyönä Suomeen. Hänen pitäisi körötellä kentältä loppulomaksi tänne koiruja katsomaan, jotka nyt sitten vielä ovat meillä ainakin viikon loppiaisen jälkeen. Jos tyttären wc-remontti valmistuu sitten siinä ajassa, pääsevät koirut sitten kotiinsa ja elämä palaa normiuomiinsa.

Siihen asti elellään näin ja nukun siis yhä siinä parinkymmenen sentin kaistalla kainalossani tuhiseva Tiuku. Onni sitten tyytyy kylkipaikkaan ja Essi nukkuu omalla petillään ylenkatsoen noita kahta. Ja pitää huolen tietysti siitä, että hänen sänkynsä on hänen käytössään. Ja äippä tietenkin roikuttaa kättään oman rinsessan massua rapsuttaen, yrittää säilyttää tasapainonsa ja jossain mutkassa nukahtaa. Herätäkseen aamulla jokseenkin jäykkänä. Mutta mitä sitä ei näitten karvatassujen eteen tekisi.


Palaillaan. Puss och kram !!